keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi 100

Onnea Suomi 100 vuotta ja Onnea me kaikki suomalaiset, jotka saamme juhlia tänään itsenäistä kotimaata. 
Täällä aamu lähti käyntiin puoli kuudelta; Domino ja Daim juoksentelivat onnellisina uudella lumella puolisen tuntia. 
Neidin kanssa koristelimme sitten huomiseen keva-kerhon kahvihetkeen kaikille osallistujille Suomi-piparin. 
 Piparimuotin nappasin syksyllä kirpparilta eurolla! On se jo ehtinyt maksaa itsensä, kun ensin töissä lasten kanssa teimme kotiinviemistä ja nyt vielä nämäkin. Itse vältän nyt viljaista, kun vatsa meinaa oireilla meilkein kaikesta, mitä sinne sullon. 
 Nettiä selatessa sattui eteeni tällainen Alakarpisti-blogi.
Siellä samalla muotilla oli tehty munattomia pikkuleipiä, joissa oli käytetty mantelijauhoa ja tuorejuustoa. Mietin reseptin muokkaamista niin, että jäisi maitokin pois. Katsotaan, kuinka innostun kokeilemaan. 
Tässä on omien sanojensa mukaan meidän neidin nätein pipari. 
Sen kauneuden myötä toivotamme kaikille oikein 
Onnellista Itsenäisyyspäivää! 

torstai 30. marraskuuta 2017

Dominon kuulumisia...

Tarkkasilmäisimmät ovat varmasti huomanneet, 
että  vaikka elämmme tavallaan unelmaamme; arvokasta teini- ja Chowiperheen arkea, ei elämä viime aikoina ole ollut pelkästään ruusuilla tanssimista. 
Voisi sanoa, että meillä on elämä kohdillaan; minulla uusi ammatti ja työ ja itse asiassa tätä kirjoittaessani paremmalla puoliskollani ihan sama juttu. Hän saa nyt toimia ammatissa, joka oli hänelle pitkään unelma. Lasten koulut sujuvat hyvin ja kiitos kahdeksan tassun, kodissamme rakastetaan paljon. 

Mehän lähdimme esikoisen rippijuhlien aikaan mukaan Omega-ravintolisän testiryhmään. 
Domino valittiin mukaan laajasta hakijaryhmästä ja me olimme luonnollisesti onnemme kukkuloilla valinnasta. Olimme tutustuneet EffeBalancen kalaöljyihin ja lukeneet huimista kokemuksista, joita tuotteen käytöllä oli saavutettu. 
Yläpalkin kuva on otettu heinäkuun lopussa. Juuri näihin aikoihin Domino aloitti Efectrin nauttimisen. Niin kaunis kun tuo Fiinikuvan kuva onkin, on se valitettavasti tänään vain kaunis muisto.  

Dominon henkinen tila on Effen käytön myötä parantunut aivan huimasti! Hän on virkeä. Hän leikkii Daimin kanssa aivan uskomattoman paljon! Hän juoksee ja saa hepuleita. Hän on kertakaikkisen ihana. 💗 Hän on aivan kuin saanut "pentuisuutensa" takaisin. 

Kyyneleen silmäkulmaan tuo sen sijaan Dominon karvapeite, joka heinäkuun lopusta eli öljyn käytön aloittamisesta lähtien on laskenut kuin lehmän häntä. Syksyn aikana olemme yrittäneet tehdä monenlaisia pieniä muutoksia. Käytimme jonkin aikaa BritCaren lammas-riisi nappulaa, joka on sekä vehnätöntä että maissitonta. Lisäsimme ruokaan Effen öljyn lisäksi b- ja e-vitamiinia. Mikään ei tuntunut auttavan. 

Kun Daim maanantaina oli Spa-päivässään Seinäjoella Doggies&Kitties- lemmikkihotellilla, konsultoin siellä taas Dominonkin tilaa. Yhteistuumin totesimme karvan olevan järkyttävässä kunnossa. Varasimme torstaille ajan pesulle, harjaukselle ja karvan alasleikkuulle. 
Itkua pidätellen mietin rakastamme ilman karvaa, vaikka mikä tilanne tämä nykyinen tällaisella karvalla oli? Karvatonhan se nytkin tavallaan oli! 

Samaisena iltana soittelimme EffeBalancen-testiryhmän yhteyshenkilön Mikko-Villen kanssa. Puhelun alussa minä olin aivan neuvoton ja heittämässä jo öljyjä niin kauas kuin pippuri kasvaa. Olin niin väsynyt Dominon turkin loputtomalta tuntuvaan huononemiseen, että koin, että pohja oli nyt tavoitettu. Nyt sai riittää! 
Kokosimme Mikko-Villen kanssa kuitenkin vielä kaikki Dominon faktat kasaan ja päätimme vielä koittaa. 
Lemmikkihotellin, EffeBalancen ja Faunattaren  vankka osaaminen yhdistettiin ja tehtiin suunnitelma, jolla Dominon tila koitetaan nyt saada nousuun. 
Tästä viikosta alkaen Domino saa tripla-annoksen omegaa sisältävää Efectri-öljyä. Öljy jaetaan tasan aamu- ja iltaruualle. Omega-öljyn lisäksi ruokaan lisätään b- ja e-vitamiinia sekä uutena sinkkiä.
Ruuaksi valittiin Faunattaren valikoimasta Mush:n raakaruoka, josta sianjauheliha-pötköt.  
Lemmikkihotellin osaaminen oli sitten vuorossa tänään. 
Domino pääsi Daimin tavoin Spa- sekä hoitopäivän viettoon. 
Kuvitelkaa, että edellinen ammatti-ihmisen harjaus on Dominolle tehty lokakuussa juuri ennen syyslomaa.
Tässä näette, miten valtavan paljon Dominosta lähti pohjavillaa tänään. Kamalaa, lumppuista, aivan kuin huovutettua harmaata villaa. Tällä kertaa tehtiinkin niin, että harjaus tehtiin ensin ja sitten vasta pesu. 
Tässä mamin pikku kulta näyttää varsin söpöltä..💗
Lopputuloksen näätte tässä. 
Kaikki huono, kuiva karva on nyt poissa. 

Tästä on tie vain ylöspäin! 
Mikä sitten sai minut jatkamaan EffeBalance öljyn käyttöä? 
Syyskuun 15. päivä Dominon selästä ja lonkasta ajettiin Seinäjoen Evidensialla noin 10x10 cm kohdat paljaiksi pahaksi ärtyneiden hotspottien takia. Nyt tuo ajettu lonkan kohta puskee mahtavan vahvaa mustaa karvaa. Öljy siis imeytyy ja vaikuttaa! 
Dominon paksu ja kaksikerroksinen karva on irtoillut heinäkuun jälkeen ihan tuppoina. Luulempa, että Domino vaihtaa vasta nyt ensimmäistä kertaa kunnolla turkkiaan! 
Ennen niin kuivat ja lokeilevat anturat ovat kuin vauvan ihoa; pehmeät ja sileät. 

Jäädään nyt seuraamaan tilannetta näiden tehtyjen muutosten myötä. 
Olen tämän syksyn aikana usein yrittänyt itseäni muistuttaa siitä, että "kaikki tämä" eli Chowinismi, sai meillä alkunsa vasta hiihtolomalla 2016. Ollaan siis todella alkumetreillä ja paljon tulee vielä uutta eteen. 
Tämän viikon oivallus on ehdottomasti se, että porukassa on voimaa! Yhdessä Effen, Doggies&Kitties:n ja Faunattaren kanssa yhdistimme tietotaitomme ja uskon, että saamme Dominon vielä loistokuntoon! 




tiistai 28. marraskuuta 2017

Daimin hemmottelupäivä...

Daim pääsi alkuviikosta Seinäjoelle Doggies&Kitties-lemmikkihotellille 
hemmottelupäivän viettoon. 
Hotellilla on loskaisen marraskuun kunniaksi käynnissä tempaus; pesu&hoitopäivä erikoishintaan ja siihenhän me tarjoushaukat luonnollisesti nappasimme kiinni. 
 Pesun ja kuivauksen jälkeen Daim on aivan ihanan pehmeä ja tuoksuva. 
Hoitopäivästä saimme raportin, jossa kerrottiin Daimin päivän kulusta. 
Tässä kuvapläjäys: 


Olihan meillä ihana jälleentapaaminen, kun poissa kotoa ei neiti juurikaan ole ollut. 
Dominon ja Daimin kohtaaminen oli melkein surkuhupaisa; Domino nuuski ja haisteli Daimia pitkin iltaa. Mitähän lie ajatteli ja tunnistiko tuoksuista, missä toinen on ollut. 
Nyt kuljemme haalari päällä hetken aikaa, jotta puhtaus pysyisi. Ajatuksia lähtee taas aamuisin Pekka Poudalle; ennusta nyt sitä pakkasta!!
Kiitos taas hyvästä hoidosta Doggies&Kitties! 

lauantai 25. marraskuuta 2017

Voi Pekka Pouta...

Daim pääsee huomenna elämänsä ensimmäiseen pesuun Doggies&Kitties lemmikkihotelliin
Hän on todella pesun tarpeessa kaikkien puutarhassa tehtyjen syystöiden jäljiltä. Eihän tuosta alunperin "kermanvärisestä" ole kehdannut pitkiin aikoihin edes kuvaa julkaista. Pesua tilatessa kävi ilmi, että hotellilla on marraskuun ajan mahtava tarjous käynnissä. 
Tämä, jos mikä oli huippujuttu!
Vähän jänskättää, että miten pesu onnistuu. Nämä kaverukset kun ovat kuin yö ja päivä. Domino käyttäytyy kaikissa hoidoissa hyvin nöyrästi; samaa ei voi tuulispäästä sanoa. 
Mietitkö Pekka Poutaa tuolla otsikossa?
Jokainen aamu odotan Pekalta uutisia jatkuvasta pakkasesta. 
Jokainen aamu Pekka kertoo neulepaidan alta pilkottavassa sporttipaidassaan jotain ihan muuta. Voi huokaus...
Toiveena olisi, että Daimin pesu jälkeen keli kylmenisi niin, ettei syystöitä voisi enää jatkaa. Olisi ihanaa viettää joulua ihan oikeasti kermanvärisen Chowin kanssa.  💗
No, joo, vietetään sitä joka tapauksessa, mutta on se sohvalla kivampi makoilla ja silittää puhdasta ystävää, kuin perunapellolta juuri tulleen tuntuista. 
Hiekkalaatikkoa olemme muuten ensi kesäksi tytöille suunnitelleet! 
Pesun lisäksi ensi viikon kalenterissa on Länsirannikon Chowien pikkujoulu, joka järjestetään Rymättylän Poikon kylässä. 
Tuon reissun teemme paremman puoliskon kanssa ihan kahdestaan. Ehkäpä matkan varrelta tarttuu mukaan muutama joululahjakin. Joululahjoista muuten sen verran, että juuri tilasin HappySocks:lta muutamat joululahjat alennettuun -40% hintaan ilman toimituskuluja. 
Meillä teinit ovat jo sen ikäisiä, että ihan kuulkaas SUKKIA, voi lahjaksi antaa, ja juurikin nämä HappySocksit ovat niin ihania, että niitä on ihan onni lahjaksi saada. 
Nyt vähän lisää aamukahvia masiinaan, niin saadaan tämä sunnuntai hyvin käyntiin! 
Mukavaa tulevaa viikkoa sinulle! 


perjantai 10. marraskuuta 2017

Mahtavat luennot

Menneellä viikolla pääsin osallistumaan aivan mahtaville luennoille Seinäjoen Toiku PopUp-tapahtuman yhteydessä. 
Aamusta luennoi Tuusulan sairaalakoulu Kalliomaan rehtori Mika Saatsi. Hänen mielenkiintoista blogiaan voi seurata täällä. 
Luentomateriaali Seinäjoen tilaisuuteen löytyy puolestaan täältä.
Haluan nostaa tähän muutamia ajatelmia, joita itselläni jäi Saatsin hetkestä mieleen. Ja nämähän eivät ole Saatsin mietelmiä, vaan minun. Saattaahan olla, että kuulin jotain ihan muuta, kuin mitä hän tarkoitti. 
- Oppilailla on oppivelvollisuus, opettajilla ei. Jos siis kouluun töihin lähteminen tuntuu pahalta, älä ihmeessä lähde. Nykyistä koululaitosta vetää suunnaton määrä opettajia, jotka ovat lopen kyllästyneitä työhönsä. On täysin säkää, saako meidän lapsemme tällaisen opettajan. Olipa lapsi miten lahjakas tahansa, voiko lopputulema olla hyvä? 
- Edellä olevaan liittyy vahvasti sunnuntai-illan mittari. Luennolla puhuttiin opettajista, mutta mittari sopii mitä tahansa työtä tekevälle. Mikä on fiilis sunnuntaina? Saatko aamupalan syötyä, päivän vietettyä mukavasti, illalla ehkä vielä elokuvankin katsottua mielekkäästi ilman, että murehdit maanantai aamua ja työhön paluuta. Vai onko tilanne se, että aamukahvia juodessa alkaa sydän pamppailla tahtiin maa-nan-tai, maa-nan-tai?
Jos näin käy, on ehkä aika etsiä uutta suuntaa maanantain työmatkalle. 
Tähän väliin oma sunnuntaini. Herään tuohon pamppailuun. Olen myös nukahtanut tuohon pamppailuun lauantai-illalla. Koko lauantain on pamppailtu. 
Tänä syksynä on ollut viikonloppu, joka meni totaalisesti penkin alle töitä miettiessä. Joku siellä ajattelee, että "ai yksi?" No, on ehkä ollut useitakin. 
Itselläni kyseessä ei ole totaalinen ahdistus tai kauhu. Uuden työn aloitus on ollut jännittävää ja uusia ideoita työtä koskien vain pursuaa tässä vaiheessa alituisesti, mutta myönnän, että olen joutunut tekemään paljon töitä sen kanssa, että työympäristössä on paljon pitkään käytössä olleita tapoja ja menetelmiä, jotka eivät tule minulta luonnostaan, tai joita en välttämättä koe edes loogisiksi. 
Enpä siinä sitten mene juuri valmistuneena pätemään, että "tää olis paree näin". Kotona pähkäilen itseni kanssa, kun en haluaisi taipua tekemään jotain vanhojen aikojen kunniaksi, kun se sotii omaa kantaani vastaan. 
Kompromissit ne on hienoja juttuja. 
Vielä kun ne oppis 😄
Palataanpa Saatsiin...
Ammatillinen työote ja Sadeviitta nousee esille diassa 17. Jos joka aamu työtä aloitaessaan pukee päälleen mielikuvituksellisen sadeviitan, pääsee pisaroita vähemmän iholle. Ei ne pisarat mitään sadetta ole! Happoa ne ovat ja tekevät syvän jäljen sisimpään asti. Joskus joku pisara pääsee ammatillisuuden sadeviitan läpi iholle, mutta suurimman osan voi illalla sadeviitan riisuessaan ravistella viemäriin ja lähteä kotiin ilman sadeviittaa, joka vahvasti kuuluu työminälle.  Joku saattaa tarvita sadeviittaa myös yksityiselämässä. Voisiko olla, että jollakin sadeviitta on päällä alituisesti? Ettei sitä pysty riisumaan koskaan pois? 
Miten tähän yhdistetään Facebook? 
Jos työssä olet sadeviitalla, kotona selaat fasea ilman viittaa ja sitä kautta tulee hapot iholle. Mitä jos meitä olisikin sosiaalisessa mediassa kaksin kappalein? Se profiili, joka on sadeviitalla ja se, joka uskaltaa olla ilman? 

Asia, joka luennolla sai aikaan leveän hymyn, oli Saatsin kommentit siitä, kuinka me oppilaiden vanhempina koemme olevamme koulunkäynnin eksperttejä. Tiedämme, kuinka asioiden tulisi olla ja miten asiat tulisi tehdä, koska olemmehan me itse käyneet koulun!! 
Aika kultaa muistot ja ennen kaikki oli paremmin? Vai oliko? Terveyskyselyn mukaan 2010-luvulla nuoret voivat pääsääntöisesti paremmin kuin koskaan, vain muutama prosentti huonommin kuin koskaan. 
Hienoa olisi kun sekä vanhemmat, että koulu jakaisivat saman tavoitteen; tehdä töitä lapsen hyvän tulevaisuuden eteen. Siinäkin ne kompromissit ovat joskus paikallaan. 

Koska minulta ei ikinä onnistu "lyhyestä virsi kaunis", tuli Saatsista nyt ajatuksia niin, että Tanja Äärelä saa ihan oman jutun. Sen verran kuitenkin Äärelää tässä avaan, että Saatsin tavoin myös hän oli aivan huippu luennoitsija! Pikaisen katsauksen hänestä saa esimerkiksi täältä. 
Mukavaa viikonloppua! 
Älä mieti töitä 😄 

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Pikakelattu elämäni...?

Viikko on taas hurahtanut ohi ihan käsittämättömällä nopeudella. 
Jouluun on aikaa seitsemän maanantaita. SEITSEMÄN!
Aivan uskomatonta! Toisinaan tuntuu, että tämä elämä menee ohi ihan pikakelauksella. Ettei kaikesta ehdi millään nauttia niin täysin siemauksin, kuin haluaisi. Sitten toisinaan -onneksi- löytyy niitä hetkiä, kun on aikaa tuumata ja miettiä. Itseni kohdalle tällainen hetki sattui puolihuolimattomasti eilen, kun ajelimme 60 kilometrin päähän ihanan pikkuneidin 1-vuotis synttäreille. 
Jotenkin tuota tuttua matkaa taittaessa ajatukset karkaavat aina omiin isovanhempiini ja heidän pihapiiriinsä. Vietin siellä paljon aikaa lapsena ja jotenkin aina sisimmässäni ajattelin, että tuossa pihapiirissä vietän sitten elämäni omien lapsieni kanssa. Mutta kun eämää elää pikakelauksella, ei kaikkea ehdi kunnolla miettiä. Lähtee innoissaan retkelle ja määränpäässä haavaa pidellessään tajuaa, ettei ottanut mukaan ensiapulaukkua. Kaupan kassalla tuhahtaa itselleen, kun huomaa kestokassin olevan auton takakontissa tai oven pamahtaessa kiinni selän takana muistaa, että avain on sisällä. 
Niin siinä kävi. 
Minulle niin rakkaasta pihapiiristä joku toinen teki kaupat. 
Ja minä jäin tumput suorina nallina kalliolle. 
Vaikka olin AINA tiennyt, että tuo on minun paikkani; siellä minun kuuluu elämäni elää. 
Sitä, mitä siihen elämään olisi tarvittu, en ollut elämän varrella hosuessani ottanut mukaan. 
Tuota eilistä synttärimatkaa  taittaessa puskin ties kuinka monennet kyyneleet takaisin sisään ja purin hammasta. Taas kerran päätin, että nyt loppuu holtiton elämä ilman miettimistä ja tuumaamista. Alan elää hetkessä ja miettiä tulevaa harkiten etukäteen. Toista kertaa en piru vie anna hiekan valua sormieni lävitse. Ainakin niin kauan, kun tämän menetyksen kanssa kipuilen, muistan elää niin, että teen töitä sen eteen, mitä haluan. 
Tämän aamun kynttilä saa palaa taas mamman ja paapan muistolle. 
Vieressä kukkii jo toista oksaa neljällä kukalla Ikean valkoinen Amaryllis. Kolmas oksa on tuloillaan. Mamma kasvatti Amaryllikset aina pitkällä sitkeydellä sipulista saakka. Säilöi kukkineen sipulin navettaan ja haki seuraavana vuonna joulun alla kasvamaan uuteen loistoon. 
Pikakelatun elämän parasta antia ovat kyllä ihanat muistot, jotka onneksi säilyvät pitkään ja joille aina silloin tällöin löytyy aikaa. 
Voi hyvin. 💗

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Niin, mahtuishan tänne...näköjään..


Järkyttävän perjantain jälkeen koitti ihanan levollinen lauantai. Domino ja Daim söivät taas omaa maissitonta&vehnätöntä nappulaansa ja elämä hymyili. 
Seinäjoen koiranäyttelystä saimme kylään ihanan Wilman, jonka tapasimme ensi kerran kesällä 2016 Lapin kiertueellamme Kuusamossa. Niistä tunnelmista voit lukea täältä. Uskomatonta, miten pieneltä ja pörröiseltä Domino noissa kuvissa näyttää. Naurattaa, miten kirjoitan, ettei hän paahtavan kuumuuden johdosta ollut ollenkaan oma itsensä; pyörremyrsky! Näin se aika kultaa muistot. Nyt taaksepäin muistellessa Domino on ollut rauhallisuuden perikuva lähes koko elämänsä. Puhumattakaan, jos häntä vertaa Daimiin. 
Niin, saimme tosiaan Wiman meille kylään. 
Tytöt tunnistivat toisensa samantien ja ihana, ihana leikki alkoi. Domino oli aivan innoissaan ja onnessaan ystävästään! Ikinä hän ei leiki Daimin kanssa samoin. 
Daim oli aluksi terassilla jonkin aikaa. Päästessään mukaan, hän oli silminnähden ulkopuolinen. Ulkopuolinen omasta tahdostaan, mutta nähtävissä oli myös se, miten Domino osoitti, että "tää on nyt meidän isojen tyttöjen juttu". 
Daim jäi tosiaan vähän sivustaseuraajaksi. Tämä havahdutti minut siihen, että siinähän se on köllötellyt Dominon vieressä koko elämänsä, eihän se paljon muita tassuttelijoita ole ehtinyt tavata!
Lenkillä ja tapaamisissa Domino on se, joka häntä heiluen menee tutustumaan sekä ihmisiin että tassuihin. Daim ei. Näin on ollut alusta lähtien molempien kohdalla. Dominon sosiaalisuutta hehkutin heti alusta alkaen, ja muistan, miten kasvattaja kerta toisensa jälkeen hillitsi, että "hei, se on vielä ihan keskeneräinen." Nyt täytyy oikein reipastua ja viedä Daimia tutustumaan uusiin tassukamuihin. Vaikka ihan ilman Dominoa. 
Muistathan, kun kerroin luokkakavereiden reaktioista meidän koirien käytökseen? 
Lauantaina Domino ja Wilma olivat leikkineet jonkun 10-15 minuuttia, niin sitten meillä kuuluikin ihana tuhina kahvipöydän ääreltä. Wilmalla oli takana jännittävä aamu näyttelyssä ja Dominolla ehkä vielä heikko olo kukkakaalikeiton takia. 
Me emännät nauroimme siinä sitte, että tällaisia nämä ovat! Leikit ja sitten ollaan kuin kotonaan. Ei puhettakaan loputtomasta riehumisesta tai rikkoutuneista tavaroista. Ihanan sopeutuvaisia ja muuttuviin olosuhteisiin nopeasti tottuvia. Yhdessä jaoimme valtavan ylpeyden Chowin omistajina. Tai itse asiassa Chowien...😊
Mietitkö tuota otsikkoa? 
Hirveen hienosti mahtui näihin neliöihin kolme Chowia! Vain taivas on näköjään rajana tälle rakkaudelle, jota tämä rotu omistajissaan aiheuttaa.