sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Aurinkoinen sunnuntai...

Aurinkoisena nousevan sunnuntain kunniaksi pakkasimme isännän kanssa koirulit autoon ja suuntasimme kohti metsää. 
Domino on kokenut autoilija ja onnessaan aina kyytiin päästessään. Samaa ei voi sanoa Daimista. Hän on silminnähden arempi ja varauksellisempi. Menomatkalla naureskelimme, kun takapenkillä oli selvästi huomattavissa, miten Daim tarkasti seurasi Dominon reaktioita. 
Neidit olivat onnessaan kunnon lumikeroksesta; kotonahan on jo siirrytty siihen, ettei märälle lumen alta paljastuneelle nurmikolle juurikaan astuta. 

Hihnoina meillä oli nyt Bilteman 15 metrin jäljityshihnat. Nyt, kun kaikkea tarvitaan kaksin verroin, on pakko olla neuvokas. Hihnat olivatkin hintaansa nähden todella näppärät; niissä on heijastimet ja karhea keskus, jotta ne pysyivät hyvin otteessa. 
Metsästä paluukin oli helppoa, kun hihna on kapea ja pää suora. isäntä oli ihan varma, että hihna jää johonkin kantoon tai oksiin kiinni ja saamme saapastella kinoksiin irrottamaan neitejä, mutta ei; niin ne vaan aina palasivat takaisin polulle. 

Kyllä nuorempi neiti riehui taas siihen malliin, että oksat pois! 
Eipä ihme, että kotona sitten väsyttikin. 
Nukkumapaikaksi valiintui tällä kertaa pesäkuusi, jonka Daim syksyllä jo karsi aikamoiseen kuntoon. Meinasin nuo kuuset napata juurineen tuosta irti, kun maa sulaa, mutta olkoot nyt ainakin jonkin aikaa ☺
 Huomenna onkin taas edessä arvokas arki; 
mukavaa viikkoa sinulle!




torstai 12. huhtikuuta 2018

Hajanaisia ajatuksia; huhtikuu 2018

Bloggerin avaaminen ja blogin päivittäminen on ollut mielessäni päivittäin. 
Jostain syystä en kuitenkaan ole istahtanut paikoilleni näpyttelemään. 
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että 
A) olisin viuhtonut menemään pitkin mäkiä ja mantuja
tai 
B) etteikö jaettavia ajatuksia olisi ollut. 

Mieleni on tänä keväänä ollut sellaistakin sekametelisoppaa, että heikompia jo hirvittäisi. Onnekseni itse olen perillä kaikesta. Tai ainakin tähän luuloon on hyvä tuudittautua. Olen etsinyt ja myös löytänyt itseäni. Vanha minä on muovautunut tänä menneenä vuonna aika lailla. Käyn nyt kodin ulkopuolella työssä; olen löytänyt paikkani uudessa työyhteisössä, saanut uusia harrastuksia ja ymmärtänyt nyt, että alanvaihto oli pikkuinen kriisi, vaikka se oli itse valittu teko ja sen hallitsinkin koko prosessin ajan. Minä selvisin siitä 40:n naisen pohjalaisella luonteella, elämänkokemuksella ja loputtomalla pohdinnalla. 

Meidän keittiön seinässä on kyltti: 
"My wife says I never listen to her
or something like that" .
Se on kotiutunut meille jostain kirpulta. Ihan sattumalta. Ensin pieneksi piikiksi miehelleni. Nyt sen sanoma on kuitenkin erilainen. 
Olen jaaritellut tätä elämää tässä keittiössä aamukahvin, päiväkahvin, iltaruoan ja iltapalan parissa. Puhua pulputtanut omia ajatuksiani auki. On ollut kiva, kun on ollut toinen kuuntelemassa, mutta ymmärränhän minä, ettei se kaikkea tajua. Miten voisikaan, kun suu ei ehdi takoa kaikkea mielessä  virtaavaa sitä mukaa ulos. Mutta loputon jaarittelu on ollut minulle terapiaa. Minä olen sanonut asioita ääneen ja saanut ajatukseni järjestykseen. 
Miehelleni tuo kaikki on ollut "or something like that". Ja se on ihan okei. 

Mutta monet avaavat blogin lukeakseen uutisia neideistämme. 
D&D; 2 vuotta ja 3 kuukautta, sekä 10 kuukautta.... Voi kuinka aikaa juoksee. Muistelen viime kevättä; näinä aikoina odottelimme uutisia Pyöreän Talon Kennelistä ja 20. toukokuuta Daim sitten syntyi. Minä kävin koulua, toivuin pitkään keuhkokuumeesta, mieheni vaihtoi alaa, teimme päivittäin töitä tulevien rippijuhlien eteen; elämässä tapahtui paljon. 
Elämässä tapahtuu tänäkin keväänä paljon. Facen puolella on nähtävilla video, jossa neidit käyvät keskustelua siitä, kumpi päättää kaapin paikan. Emme ole puuttuneet keskusteluihin ja ihan hyvin ne tähän asti neideiltä ovat onnistuneetkin. Lopputulos on vielä ymmärtääkseni epäselvä; toivotaan, että saavat loppupäätelmän selville silloin, kun me olemme kotona. 
Dominon kanssa olemme olleet mukana Kennelliiton lukukoirakoulutuksessa. Neiti läpäisi arvioinnin ja nyt odottelemme postissa saapuvaa huivia, jotta pääsemme itse toimeen. Minua jännitti arviointi aivan suunnattomasti ja tuleva toimintakin. Kotonahan Domino makoilee tuntitolkulla ja kuuntelee, mutta minua jännittää, että lapsi närkästyy, jos Domino ei malta olla paikoillaan lukuhetkessä. Se toinen enkeli toisella olkapäällä kehottaa taas olemaan huoleti ja luottamaan, että kokemus tekee meistä varsin taitavia kuuntelijoita. Kennelliiton Kaverikoiratoiminta on omalta osaltani ok, mutta Dominolta puuttuu vielä arviointi. Seinäjoen arvioinnin aikaan Dominolla oli juoksut, joten sinne emme voineet osallistua. Dominon kanssa siis olemme lähdössä uusiin harrastuksiin. 
Daim....no hän harrastaa wc-paperihylsyjen tuhoamista...sänkyyn hyppimistä ja meidän herättämistä, ikkunoiden likaamista kuonollaan, pajunoksien järsimistä ja todella mainiosti itsensä likaamista!! 


Tänään meillä paistoi niin suloisesti aurinko, että se innosti kantamaan matot ulos tuulettumaan. Täällä siis jatketaan lattian pesuun!
Voikaa hyvin! 


lauantai 3. maaliskuuta 2018

Päivä, jolloin hymyilytti heti aamulla...

Joinakin aamuina sitä vain herää ja kaikki jotenkin sujuu!
Tiedätkö, kun keität kahvin lähes huomaamattasi samalla, kun laitat koneellisen pyykkiä pesuun. Gluteenitonta näkkileipää onkin vielä kolme siivua jäljellä ja suolakurkku tuoksuu jotenkin todella ihanalta auringonsäteiden pilkahdellessa sälekaihtimen välistä. 
Kaihtimet avatessa auringonvalo paljastaa pölyhiukkasia. Mutta sen sijaan, että närkästyisit, suunnittelet mielessäsi, kuinka kaivat esiin siivouskamat ja siirrät kaikki talviset sisustusjutut varastoon. 
Voisi kai sanoa, että kevät on tullut....
Tänä aamuna minulle kävi näin. 

Välitin miehelleni postin lähettämän tekstarin ja pyysin häntä töidensa ohella noutamaan paketin SmartPostista. Kerroin, että vietän tänään "en tuhlaa euroakaan"-päivää, ja että olisi todella säästeliästä, että hän toisi paketin kulkiessaan. Itse jos lähtisin Prismaan, tekisin suunnattomia heräteostoksia, joista me kumpikaan emme olisi onnellisia jälkeenpäin. 
Läpi meni. 
Paketti kotiutui, kun lasten kanssa katselimme yhteistä suosikkiamme Sohvaperunoita YleAreenasta. 
Ajattelin, että Sohvikset kruunasivat aamun aivan totaalisesti! En heti keksi toista ohjelmaa, joka tuottaisi niin suunnatonta mielihyvää! Olen itse 70-luvun lapsi ja 80-luvulla televisiosta tuli merkittävä osa elämääni. Asuimme uudehkossa rivitalossa ja meillä näkyi taivaskanavat! Sen kokeneet ymmärtävät, miten elämää mullistava juttu oli kyseessä. 
Tunnistan itseni sohvaperunaksi. Ylpeäksi sellaiseksi! 
Samaistun monien Sohvisten mielipiteisiin ja ilmeisiin. Aivan huippu on esimerkiksi se rovaniemeläinen rouva keittiönpöytänsä äärellä. Ukkokultansa on myös roolinsa Sohviksissa ansainnut; voi niitä ilmeitä! 
Todellista rakkautta on olla läsnä... Näin meilläkin usein käy; ei nyt niin kiinnosta, mutta toisen kyljessä on hyvä olla. 
Se paketti...
Avatessani ensimmäistä sanomalehtimyttyä ajattelin, että ei ole todellista!! Myyjä on lähettänyt epähuomiossa minulle väärän paketin!!!
Mytystä paljastui ihana Miljögårdenin lasi, vaikka odotin GreenGaten kuppeja. 
Kun jatkoin purkamista löytyivät myös ostamani kaksi kahvikuppia, asetti ja muki. 
Voisiko tämä täydelliseltä tuntuva aamu olla sellainen, että toisella puolella Suomea on joku, joka lähettää minulle pyytettömästi kaupan päälle kaksi ihanaa lasia?!?
Uskomattomalta tämä tuntuu...
Nyt alkaa melkein tuntua siltä, että käynti veikkauspisteellä voisi kannattaa ☺

Pikku hiljaa GreenGaten astioiden kokoemani on kasvanut varsin mukavaksi. 
Viime aikoina olen tehnyt luvattoman paljon hyviä löytöjä Facebookin Greengateen Hurahtaneiden-ryhmästä. Sitä kautta tämäkin satsi tuli. 
Kiitos ihanasta paketista; kiitos yllätyksestä ja hyvästä fyllingistä. 
On aina ilo saada postit ehjänä perille. 
Tää lähtee nyt pesemään lattioita ja laittaan kevään pastellisävyjä esille. 
Tänä aamuna meille saapui kevät. 
💓


torstai 1. maaliskuuta 2018

Talvilomalla 2018

Tervehdys pitkästä aikaa! 
Meillä nautitaan nyt täysin siemauksin talvesta, pakkasesta ja ulkoilusta. 
Domino viihtyisi aitauksessaan kaiket päivät; Daim sen sijaan tykkää makoilla enemmän sisällä ja hakeutuu meidän kaksijalkaisten seuraan. 
Domino täytti jo kaksi vuotta tammikuussa ja on kasvattanut itselleen varsin mallikelpoisen turkin järkyttävän karvanlähdön jälkeen. Olemme yrittäneet muistaa ottaa tästä ajasta kaiken ilon irti; nyt ei murehdita hotspotteja. Domino on kuin luotu tähän ilmastoon! 
Alla oleva kuva otettiin Seinäjoella Doggies&Kitties lemmikkihoitolassa lokakuun puolessa välissä. Tällöin ajattelin, että joku sairaus sillä vähintään on; niin järkyttävä näky oli. 
Nyt neidin look on tällainen: 
 Turkki on paksu kuin mikä. Ei siis ihme, että neiti vähät välittää sisälle-huudoista. Ulkosalla olisi vaan kiva nautiskella päivät pitkät. Domino saa joka päivä painolleen mitoitetun annoksen EffeBalancen omegaöljyä ja olemme olleet siihen todella tyytyväisiä. Sinkki ja b-vitamiini ovat nyt tauolla. Ruokana meillä on 1/2 Mush:n raakaruoka ja nappulat.  Näillä eväillä kun on menty, niin tytöt ovat olleet hyvävointisia ja mikä parasta; Domino ei masentunut helmikuisten juoksujensa jälkeen ollenkaan! 

Tytöt ovat vallanneet omakseen kesällä loppuun saatetun koirankopin. Ei siinä perinteisessä mielessä, vaan enemmänkin näköalatasanteena.  
Ensi kesän rippijuhliin tytöt voisivat kyllä koppiaan nurkkalaudoituksen verran kohentaa ☺
Ollaan mietitty, miten suu pannaan, kun lumi sulaa, eikä katolle enää pääse. Hyvä näköyhteys läheiselle pyörätielle häviää. On suunniteltu, josko kevään kynnyksellä koppiin rakennettaisiin neideille ranskalainen parveke tai ainakin portaat ylös. Katto on kyllä mustaa huopaa, että lämmin siellä sitten -toivottavasti tosi aurinkoisena- tulevana keänä tulisi. 
 Täällä laitellaan nyt takkaan valkiaa, pakkasta kun on yli -20. 
Kivaa talvea kaikille! 

maanantai 1. tammikuuta 2018

Tervetuloa 2018

Vuoden ensimmäinen päivä...
Uusi alku jollekkin. 
Outoa ajatella, että edessä saattaa olla vaikka ja mitä, mitä ei pienessä mielessäkään voi kuvitella. Jännityksellä odotamme, mitä vuosi tuo taas tullessaan. 

Takana on rauhallinen joululoma. Kalenteri oli koko joulun ajan tyhjä; se oli suunniteltua. 
Kiireettömät päivät ovat tehneet kyllä hyvää. Ollaan VAAN oltu. Mutta samalla juuri tuo VAAN on ollut se merkittävä juttu. 
Lapset saaneet pelata mielin määrin.  Minä olen tutkinut yläkaapeista löytyneitä aarteita ja pessyt kirpparille lasten pieneksi jääneitä vaatteita. Uskomatonta mielenrauhaa on tuonut se, että pyykkikori ja tiskiallas ovat pysyneet tyhjinä; on ollut aikaa siinä sivussa tehdä pieniä kotitöitä. Eräänä päivänä leivoin Kakkuviikarin Vispailuja-blogista ihania joulupukin kuiskauksia. 
Reseptistä poiketen käytin gluteenitonta jauhoseosta. 
Pikkuleivistä tuli ihanan pehmeitä ja kuten arvaat; herkullisia. Kuvaa siis valmiista ei enää tähän hätään ole. Säilykkeenä olevat kirsikat sopivat yllättävän hyvin näihin pikkuleipiin. Seuraavalla kerralla ajattelin koittaa kuivatuilla karpaloilla. 
Yllättäen sain myös hieman leivontaseuraa. 
Daim on juhlistanut koko joulun ajan ensimmäistä juoksuaan. Se tuntuu pitkältä kuin nälkävuosi, mutta runsaalta kuin herkuista notkuva joulupöytä. 
Domino kasvattelee uutta turkkiaan; ihanan tuuhean pohjavillan neiti onkin saanut aikaiseksi. Jatkamme EffeBalancen Efectri-öljyn käyttämistä, koska se silminnähden tekee Dominolle hyvää. 
Domino ja Daim ovat nauttineet ulkoilusta aitauksessa. Aamusta iltaan ne siellä viihtyisivät, mutta olen keskipäivän aikaan lähes pakottanut sisälle hetkeksi lepäämään. Uskomaton kuorsaus aamutohinan jälkeen kuuluukin! Aiemmin yksin ollesaan Domino makoili ja nukkuikin pihalla, mutta nyt aika kuluu melkein alituiseen leikkien ja riehuten. Joskus ulos katsellessa miettii, että mistä tuota virtaa oikein piisaakin. 
Daimin uusin villitys on tässä...
Neiti leikkii kukkulan kuningatarta, eivätkä pienet horjahtelut päätä huimaa. Domino pysyy aika lailla visusti maan kamaralla. 

Mukavaa alkanutta uutta vuotta sinulle! 
💖

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi 100

Onnea Suomi 100 vuotta ja Onnea me kaikki suomalaiset, jotka saamme juhlia tänään itsenäistä kotimaata. 
Täällä aamu lähti käyntiin puoli kuudelta; Domino ja Daim juoksentelivat onnellisina uudella lumella puolisen tuntia. 
Neidin kanssa koristelimme sitten huomiseen keva-kerhon kahvihetkeen kaikille osallistujille Suomi-piparin. 
 Piparimuotin nappasin syksyllä kirpparilta eurolla! On se jo ehtinyt maksaa itsensä, kun ensin töissä lasten kanssa teimme kotiinviemistä ja nyt vielä nämäkin. Itse vältän nyt viljaista, kun vatsa meinaa oireilla meilkein kaikesta, mitä sinne sullon. 
 Nettiä selatessa sattui eteeni tällainen Alakarpisti-blogi.
Siellä samalla muotilla oli tehty munattomia pikkuleipiä, joissa oli käytetty mantelijauhoa ja tuorejuustoa. Mietin reseptin muokkaamista niin, että jäisi maitokin pois. Katsotaan, kuinka innostun kokeilemaan. 
Tässä on omien sanojensa mukaan meidän neidin nätein pipari. 
Sen kauneuden myötä toivotamme kaikille oikein 
Onnellista Itsenäisyyspäivää! 

torstai 30. marraskuuta 2017

Dominon kuulumisia...

Tarkkasilmäisimmät ovat varmasti huomanneet, 
että  vaikka elämmme tavallaan unelmaamme; arvokasta teini- ja Chowiperheen arkea, ei elämä viime aikoina ole ollut pelkästään ruusuilla tanssimista. 
Voisi sanoa, että meillä on elämä kohdillaan; minulla uusi ammatti ja työ ja itse asiassa tätä kirjoittaessani paremmalla puoliskollani ihan sama juttu. Hän saa nyt toimia ammatissa, joka oli hänelle pitkään unelma. Lasten koulut sujuvat hyvin ja kiitos kahdeksan tassun, kodissamme rakastetaan paljon. 

Mehän lähdimme esikoisen rippijuhlien aikaan mukaan Omega-ravintolisän testiryhmään. 
Domino valittiin mukaan laajasta hakijaryhmästä ja me olimme luonnollisesti onnemme kukkuloilla valinnasta. Olimme tutustuneet EffeBalancen kalaöljyihin ja lukeneet huimista kokemuksista, joita tuotteen käytöllä oli saavutettu. 
Yläpalkin kuva on otettu heinäkuun lopussa. Juuri näihin aikoihin Domino aloitti Efectrin nauttimisen. Niin kaunis kun tuo Fiinikuvan kuva onkin, on se valitettavasti tänään vain kaunis muisto.  

Dominon henkinen tila on Effen käytön myötä parantunut aivan huimasti! Hän on virkeä. Hän leikkii Daimin kanssa aivan uskomattoman paljon! Hän juoksee ja saa hepuleita. Hän on kertakaikkisen ihana. 💗 Hän on aivan kuin saanut "pentuisuutensa" takaisin. 

Kyyneleen silmäkulmaan tuo sen sijaan Dominon karvapeite, joka heinäkuun lopusta eli öljyn käytön aloittamisesta lähtien on laskenut kuin lehmän häntä. Syksyn aikana olemme yrittäneet tehdä monenlaisia pieniä muutoksia. Käytimme jonkin aikaa BritCaren lammas-riisi nappulaa, joka on sekä vehnätöntä että maissitonta. Lisäsimme ruokaan Effen öljyn lisäksi b- ja e-vitamiinia. Mikään ei tuntunut auttavan. 

Kun Daim maanantaina oli Spa-päivässään Seinäjoella Doggies&Kitties- lemmikkihotellilla, konsultoin siellä taas Dominonkin tilaa. Yhteistuumin totesimme karvan olevan järkyttävässä kunnossa. Varasimme torstaille ajan pesulle, harjaukselle ja karvan alasleikkuulle. 
Itkua pidätellen mietin rakastamme ilman karvaa, vaikka mikä tilanne tämä nykyinen tällaisella karvalla oli? Karvatonhan se nytkin tavallaan oli! 

Samaisena iltana soittelimme EffeBalancen-testiryhmän yhteyshenkilön Mikko-Villen kanssa. Puhelun alussa minä olin aivan neuvoton ja heittämässä jo öljyjä niin kauas kuin pippuri kasvaa. Olin niin väsynyt Dominon turkin loputtomalta tuntuvaan huononemiseen, että koin, että pohja oli nyt tavoitettu. Nyt sai riittää! 
Kokosimme Mikko-Villen kanssa kuitenkin vielä kaikki Dominon faktat kasaan ja päätimme vielä koittaa. 
Lemmikkihotellin, EffeBalancen ja Faunattaren  vankka osaaminen yhdistettiin ja tehtiin suunnitelma, jolla Dominon tila koitetaan nyt saada nousuun. 
Tästä viikosta alkaen Domino saa tripla-annoksen omegaa sisältävää Efectri-öljyä. Öljy jaetaan tasan aamu- ja iltaruualle. Omega-öljyn lisäksi ruokaan lisätään b- ja e-vitamiinia sekä uutena sinkkiä.
Ruuaksi valittiin Faunattaren valikoimasta Mush:n raakaruoka, josta sianjauheliha-pötköt.  
Lemmikkihotellin osaaminen oli sitten vuorossa tänään. 
Domino pääsi Daimin tavoin Spa- sekä hoitopäivän viettoon. 
Kuvitelkaa, että edellinen ammatti-ihmisen harjaus on Dominolle tehty lokakuussa juuri ennen syyslomaa.
Tässä näette, miten valtavan paljon Dominosta lähti pohjavillaa tänään. Kamalaa, lumppuista, aivan kuin huovutettua harmaata villaa. Tällä kertaa tehtiinkin niin, että harjaus tehtiin ensin ja sitten vasta pesu. 
Tässä mamin pikku kulta näyttää varsin söpöltä..💗
Lopputuloksen näätte tässä. 
Kaikki huono, kuiva karva on nyt poissa. 

Tästä on tie vain ylöspäin! 
Mikä sitten sai minut jatkamaan EffeBalance öljyn käyttöä? 
Syyskuun 15. päivä Dominon selästä ja lonkasta ajettiin Seinäjoen Evidensialla noin 10x10 cm kohdat paljaiksi pahaksi ärtyneiden hotspottien takia. Nyt tuo ajettu lonkan kohta puskee mahtavan vahvaa mustaa karvaa. Öljy siis imeytyy ja vaikuttaa! 
Dominon paksu ja kaksikerroksinen karva on irtoillut heinäkuun jälkeen ihan tuppoina. Luulempa, että Domino vaihtaa vasta nyt ensimmäistä kertaa kunnolla turkkiaan! 
Ennen niin kuivat ja lokeilevat anturat ovat kuin vauvan ihoa; pehmeät ja sileät. 

Jäädään nyt seuraamaan tilannetta näiden tehtyjen muutosten myötä. 
Olen tämän syksyn aikana usein yrittänyt itseäni muistuttaa siitä, että "kaikki tämä" eli Chowinismi, sai meillä alkunsa vasta hiihtolomalla 2016. Ollaan siis todella alkumetreillä ja paljon tulee vielä uutta eteen. 
Tämän viikon oivallus on ehdottomasti se, että porukassa on voimaa! Yhdessä Effen, Doggies&Kitties:n ja Faunattaren kanssa yhdistimme tietotaitomme ja uskon, että saamme Dominon vielä loistokuntoon!