perjantai 13. toukokuuta 2016

Pieni irtiotto... osa2

Seuraavana päivänä aamupalalle mennessä seilasimme hississä ees taas ja kuuntelimme, kuinka huoneeseensa palaava pappa selitti, miten hän oli aivan ähky; " Aamupalalla mitään silliä ja muuta sellaasta ylimääräästä kuulu olla; kamalaa, kun sellaasia pannaan esille, niin pakko niitä on maistaa ja sitte on niin ähky, jotta pyörii hotellihuoneensa sängys pitkälle päivään, kun ei jaksa mihinkää täydellä mahalla lähtiä!
Pappa oli ollut samassa kompleksissa sijaistevan Hotelli Virun aamupalalla. 

Hotelli Estorian aamupala seinän takana sen sijaan oli mainio!
Aivan ihania hedelmäisiä mehuja; tuoreita hedelmiä, jogurtteja, puuroa, salaattia. 
Pöytään tarjoiltua kahvia&teetä. 
Ei mitään sellaista ylenpalttista, josta tuo pappa hississä selitti, vaan yksinkertaista, laadukasta aamupalaa!
Hyvä alku päivälle!

Lähdimme ajelemaan kohti Tartoa. Mieheni on joka vuosi valinnut vähän eri reitin, jotta pääsemme näkemään "sitä ihan tavallista virolaista elämää". Kartassa näkyy punaisella reitti, jota pitkin nyt huristimme. 

Kartassa näkyvä Peipsijärv oli luonnossa nähdessä aivan uskomattoman kokoinen! 
Tällä reitillä jämme kaipaamaan haikaranpesiä, joita yleensä ihailemme, kun ajamme Tartoon tietä, joka vie Viljandin kaupunkiin. 


Tiet Virossa ovat hyvässä kunnossa ja opasteet moitteettomia. Infopisteitä on rakennettu tiheään; eksymään ei ihan helposti pääse. Nytkin, vaikka mukana oli kaksikin navigaattoria, ajelimme ihan perinteisen paperikartan kanssa. Siinä on jotenkin sitä tunnelmaa!

Tartossa kohteenamme oli messukeskuksessa järjestettävä maatalousnäyttely. 


Tässä kuvapläjäys: 





Ajoneuvot, työkoneet, peräkärryt, puutarhan työstövälineet, kaikki ovat esillä.  


Erilaisia rakennelmia. Paljon erilaisia saunoja; kaikki puulämmitteisiä.  Kuljetus onnistuu myös Suomeen :)



Maatilan eläimiä.


Oma lukunsa ovat paikalliset herkut, joihin me emme ole tutustuneet lähemmin. Lihaa myydään pöydilllä ihan ilman minkäänlaista suojaa. Messukävijöiden takinhelmat saattavat pyörähtää kimpaleessa, puhumattakaan asiakkaista, jotka itse valikoivat kimpaleista mieleisensä koskien jokaiseen eteensattuvaan palaan. En tiedä, miten nämä palat sitten ateriaksi valmistetaan.  Itse kun on tottunut vakuumipakkauksiin ja hysteeriseen hygieeniaan, niin tämä menee pahasti yli ymmärryksen. 
Ja mieleen tulee, että kun me ollaan EU:ssa.... niin missä näiden säännöt ja valvonta? Voisko Suomessakin myydä messuilla ihan noin vain? 
No, nuo letit ovat ymmärtääkseni juustoa, joka on tosi suosittua.



Nämä käsintehdyt suklaajutut olivat nyt messuilla ensimmäistä kertaa. Nappasin niistä muutamia kuvia, jos vaikka inspiraatio iskisi ja koittaisin itsekin kotona. 


Kaikenlainen käsityö kukoistaa messuilla myös. 


Ja messuilla jaksaa tallustaa, kun välillä tankkaa paikallisella lähiruualla, joka sekään ei ole hinnalla pilattu.  :)

Tallinnassa olemme käyneet monesti iltaa viettämässä läheisellä Al Mare keilahallilla, joka sijaitsee aivan ostoskeskus Rocca al Maren ja Tallinnan eläintarhan vieressä. Olemme jotenkin tykästyneet tuohon paikkaan; asiakaspalvelu on aivan huippua, pientä suolaista herkullista pureskeltavaa saa koko porukalle pikkurahalla ja taksilla matkaan kuluu vain noin 7 euroa/sivu.
..................................
Sellainen reissu jäi blogiin muistoksi vuodesta 2016. Reissuun hallotti lähteä, kun Domino oli ollut luonamme vasta viisi viikkoa.  Hyvin kotona toki pärjättiin tuo pari yötä. 
Taisi Domino olla se, joka kahmaisi reissulta eniten tuliaisia :)






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kommentti piristää päivää!