" Tasa-arvoa ei ole, kun pieni joutuu väkisin venymään isoksi ennen aikojaan.
Ei ole sekään, kun iso typistää itsensä pieneksi.
Pieni, jolla on ison elkeet ja mahtipontisuus,
ennen aikojaan opitut,
karkottaa toiset luotaan;
on yksin oman suuruutensa illuusion kuplassa.
Ratkesi eräs äiti itkuun pelkästä väsymyksestä
kun hänen ihan pieni poikansa oli toisen yhtä pienen kanssa piehtaroinut savipellossa
ja saanut itsensä kammottavaan siivoon.
Poika katseli äitiään hämmenyneenä, hätääntyi ja lopulta tarjosi äidille kalleintaan:
" Auto, ota äiti auto. "
Olipa isä, jonka käsi kohosi kiivastuksessa läimäyttämään pientä poikaa takamukselle
ja toisen kerran tulivat kovat sanat suusta virtana ja jäi huomaamatta pojan itkua ennakoiva alahuulen väpätys.
Isä sanoi:
"Minä olen pahoillani, olin liian vihainen. Minun ei olisi pitänyt läimäyttää. Anna minulle anteeksi."
Nämä ovat tasa-arvoa: "Ota äiti auto" ja "Annathan minulle anteeksi".
Jaettu ihmisenä oleminen,
Väistämättömät virheet ja syyllisyys
- mutta myös korjaamisen ja hyvityksen mahdollisuus. "
Sinkkonen Jari
Pienistä pojista kunnon miehiä
1990
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kommentti piristää päivää!