lauantai 28. lokakuuta 2017

Hei älä koskaan ikinä...

Torstai...
Nappulapussin pohja näkyy melkein -taas!
Jääkaapissa kukkakaalikeittoa, joka jäi perheen aterialta. Mielessä tiistaina saadut tulokset; Dominolla ei ole mitään allergoita. 
Keitto katoaa sekunneissa. -Suupieliä nuoleskellaan kauan ja tunnollisesti. 
Vatsat täysinäisinä yö kuluu kuorsaten. 
Perjantai....
Kello 12:15...What'sUp: 
"Äiti, yritän vähän tuulettaa, kun täällä HAISEE!!"

Laske kymmeneen, laske kymmeneen....
What'sUp: 
"Kiitos kulta.. Äiti siivoo sitte, kun pääsen töistä."
Rumasana#Rumasana#Rumasana
Ilta kuudelta kamalaan hajuun on kutsuttu koulunkäynninohjaajaluokkakaverit kahville.
Rumasana#Rumasana#Rumasana
Niin mun säkää...
Kello 16.40 kotona. 
Pojat ovat siivonneet talon. Tuulettaneet... ja tuoksuttaneet lempiparfyymillaan..vahvasti.
Dominolla ja Daimilla on kaikki hyvin. 
Kello 17.30
Kahvi kiehumaan ja helpottunut huokaus. 
Vielä viimeinen kierros tsekaten, että kaikki on likkoja varten ok..
Neidin huone...Ihmeellinen tuoksu..
VOI Rumasana#Rumasana#Rumasana
Sängyllä on oksennusta. Sitä on myös ikkunassa ja seinässä & lattialla. Nyt ei enää kymmeneen laskeminen ole helppoa. 
Siinä se on katsellut maailman menoa ja Yrjö on tullut ensimmäisen kerran. Toinen sitten sohvan taakse. On raukka yrittänyt ulos, mutta kukaan ei ole ollut kotona ovea avaamassa. 
Ovikello soi...
"Voi on ne tyynyt ihan hyvin siinä sängyllä; anna ny olla!" Sanoo luokkakaveri viime vuodelta. Niin ne onkin, mutta mikään muu ei ole..
Kokoan itseni kuin mestari konsanaan ja iloitsen ovesta ilmestyvistä kavereista, joiden kanssa pyörittelimme Hojkseja ja Hopseja Sedulla. 
Domino ja Daim vinkuvat ja haukkuvat terassilla. "Ketä meille lappaa, miksi me ei päästä sisään? On tää nyt tottavie eppaa! Avaa jo ovi!!!"
Paljon myöhemmin istutaan kahvipöydässä. Avaan vihdoin terassin oven ja neidin pääsevät tutustumaan vieraisiin. 
Kierros pöydän alla; jalkojen nuuhkintaa ja kaksi chowia suuntaa takaisin ulos. 
" Mitä... Mihin ne nyt... Kuinka... Mitä ne nyt?"
Luokkakaverit ovat ihmeissään. Niin, tällaisia meillä asuu. Kaksi itsenäistä Chowineitiä, jotka kävivät moikkaamassa tulijoita ja jatkoivat sitten elämäänsä, kun ei vieraista ollut huomattavissa minkäänlaista vaaraa. 
Pienistä takaiskuista huolimatta elämä on varsin ihanaa tällä hetkellä näiden neitien kanssa. Mitä lauantaina tapahtui, onkin sitten ihan eri juttu, mutta siitä saat lukea sitten seuraavalla kerralla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kommentti piristää päivää!